torstai 30. toukokuuta 2013

party hard

Joo elikkäs siis. Viime viikon perjantaina olin kavereitten kanssa viettämässä kivaa iltaa. Ja olikin kyllä kivaa. Siihen asti ku alko menee ehkä vähän yli. Makasin puolkuolleena kirkkopuiston nurmikolla enkä sit ois kuulemma "omin avuin" päässy kotia nii mut sit vietiin kotiin. Nyt oon ollu sit viikon arestissa. Ja on ollu kyllä paskaa. Mun "sosiaalinen elämä" on kärsiny iha vitusti. En tiiä mitä mä teen. Ku en tiiä kuinka kauan tää jatkuu.

Mulla on ollu paska olo jo aika kaua...
Ja siis tuntuu että mun kaverit on hävinny jonnekki. Tuntuu ettei mulla oo ketään. Poikaystäväkään ei piä yhteyttä. Se vasta perseestä onki. (Ja tää ei oo eka kerta ku mun suhde menee tähän)

Mutta nyt koitan ajatella positiivisesti, ei se oo näin.
Se vaan tuntuu sen takia kun oon arestissa enkä pääse tapaamaan mun läheisiä.

 Tänää tuli itkupotkuraivarit koska heräsin siihen ku kuulen räsähyksen, mun huoneen ikkuna paskana. tai no siihe tuli semmone kiva halkeema.. Kiitos siskon kaveri ! 

Sen takia rupesin vollottaan ku tää kaikki paska on kerääntyny tonne jonnekki mun sisimpään ja nyt ton "tapaturman" takia kaikki purkautu. Onneksi. Oon oikeesti ilonen kun sain itkettyä oikeen kunnolla. Vaikka no joo, perjantai iltana itkin kyllä sitä edeltävänä kertana. Sillo olin nii humalassa ettei se hyödytä mitään. :D

Oon siis joo tänää ollu tosi hyvällä tuulella edellis päiviin verrattuna. Tai äsken oli angstinen fiilis. Mut ei se mitää!

Hyvällä tuurilla huomenna viime viikon perjantai uusiks! Ei vaan. Aattelin että vois juua vähän vähemmän :)
Elikkä party hard ja sitä rataa ! Jos mä nyt pääsen huomenna keskustaan! Toivon mukaan.



Ainiin!! Mulla alko kesäloma ! :))

mulla on niin turhautunut olo

Mulla on nyt tämmönen fiilis joten lainaan loistavan artistin Kapteeni Vihreän Ninon biisiä "ei tunnu enää miltään"




Musta tuntuu et oon valmis luovuttamaan
kun ei kukaan tullutkaa mua pelastamaan 
Päiväst toiseen on itsetunto alhaal
tuntuu et saan harteillani koko maata kantaa
Pelkkää harmaat ja pahaa karmaa
mun elämässä mikään ei oo enää varmaa

oon kyllästyny esittäämään onnellista

Kun mä oon hajal ei kukaan edes kuuntelee
ei kukaan lohduta ei kukaan suutele
Jengi kelaa aina et ku se aina jaksaa
vaikka heittettäis sen päälle kuinka paljon paskaa





Mikään ei tunnu enää miltään
ei tunnu enää miltään



Se vasta repii itsetunnon verille
kun rakkaimmat ihmiset täällä satuttaa mua eniten





Pystytsä kuvitella miten se masentaa
kun ei osaa luottaa kun ei osaa rakastaa



Oon pahoillani etten mäkään aina jaksa
oon pahoillani etten oo tarpeeks vahva
oon pahoillani että mullakin on vaikeet
oon pahoillani että munkin pitää purkaa paineet


tiätsä mä en oo niin vahva ku mitä sä kuvittelet